Uskon ja teologian eroista

Ihmisen usko on pääsääntöisesti luottamusta Jumalaan. Teologia on taas puhetta Jumalasta, mutta myös puhetta uskosta.

Kristinuskon teologia perustuu Raamattuun ja kirkkoisien teksteihin. Erityisesti Raamattu, mutta myös kirkkoisien oletetaan olevan luotettavia pelastusta koskevissa asioissa. Tämä on aksiooma, josta lähdetään liikkeelle kristinuskon teologiassa ja sitten näitä tekstejä pohditaan, kritisoidaan ja kontekstualisoidaan nykyhetken ongelmiin. Henkilökohtaisesti olen sitä vastaan, että Raamattu irrotettaisiin irti kirkkoisistä. Ne olivat kirkkoisät, jotka käyttivät Raamatun kirjoja ja kirjeitä ennen kuin ne kanonisoitiin. Kirkkoisät antavat paljon ajattelun vapautta ja niin Martti Luther kuin myös Jean Calvinkin viittasivat usein kirkkoisiin.

Kristityn ihmisen usko voi olla hyvin hahmotonta, luottamusta Taivaan Isään, mutta teologia ei ole hahmotonta vaan siinä pureskellaan luotettaviksi koettuja tekstejä yhä uudestaan. Teologiton uskonto ei ole tavoittelemisen arvoinen asia, koska se helposti johtaa kultteihin, joita johtaa karismaattinen johtaja. Teologia auttaa säätelemäään kuinka puhua pelastavasta uskosta ja antaa sanat ja kieliopin hahmottomalle uskolle.

Lutherin sanoin kirkkoisien tekstejä pureskellaan ja niistä syljetään pois se aines, joka on mädäntynut. Teologia vaatii töitä ja se vaatii myös uskoa, mutta se teologia ei perustu uskovan sisäisiin tuntemuksiin. Kirkkoisien tekstit ovat nykyisin kaikkien ulottuvilla Internetissä ja ihmisten ei tarvitse arvuutella, miten antiikin ajan kirkko puhui Jumalasta ja uskostaan jo ennen kuin Raamattu oli kanonisoitu.

Teodikeasta

Teodikea on uskonnonfilosofinen ongelma, joka pohtii miksi maailmassa kärsitään pahuudesta, vaikka Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoipa ja hyvä. Jos Jumala tietää kaiken ja voi kaiken, niin miksei hän poista pahuutta.

Teodikean ongelman voi ymmärtääkseni muotoilla seuraavasti:

1. Jumalan välttämättömät ominaisuudet ovat kaikkivoipuus, kaikkitietävyys ja hyvyys.
2. Jos Jumalalta puuttuu yksi välttämätön ominaisuus, niin Jumalaa ei ole olemassa.
3. Jos maailmassa on pahaa, niin Jumalalta puuttuu yksi välttämätön ominaisuus.
4. Maailmassa on pahaa.
5. Siten Jumalaa ei ole olemassa.

Tätä ei voi kumota inhimillisellä järjellä vaan kristitty joutuu hylkäämään joitain premissejä. Toisaalta Jumala voi ratkaista tämän jumalallisella tavalla, mikä ei mahdu inhimilliseen järkeen eli loogisesti mahdottomalla tavalla.

Kuitenkin kristityt pitävät kiinni yleensä inhimillisestä järjestä ja muotoilevat argumentin toisin. Silloin annetaan puollustus, että Jumalalla voi olla syy sallia pahan olemassaolo. Yllä olevassa se voi tarkoittaa, että hylätään kolmas premissi. Esim. Jumalalla on jokin syy sallia pahan olemassaolo. Se voi olla esim. että Jumala poistaa pahan tulevaisuudessa ja pahan olemassaolo tulee tuottamaan suurempaa hyvää. Tällöin yhtälöön lisätään aika ja ajatellaan, että pahan kärsiminen tulee hyväksi ajan kanssa. Tätä tukemaan esitetään usein analogia lapsen kärsimyksistä kasvatuksessa.

Toisaalta jotkut hylkäävät neljännen premissin ja sanovat, että maailmassa ei ole pahaa. Tämä on harvinainen tapa, sillä oli paha sitten vaikka "hyvän puutetta" niin se on jollain tasolla koettavissa oleva asia. Yleensä paha koetaan kärsimällä, mutta jos ei halua kiistellä, niin sanan "paha" tilalle voi vaihtaa myös sanan "kärsimys". Sen jälkeen voi puhua teodikeasta "kärsimyksen ongelmana."

Kuitenkin ensimmäisen premissinkin voi hylätä, sillä Jumalan sanotaan yleensä olevan "ääretön voimassa, viisaudessa ja hyvyydessä" ja onko tämä sitten sama asia kuin kaikkivoipuus ja kaikkitietävyys? Tai Jumalan hyvyys ei ole sitä, mitä perisyntinen ihminen ajattelee hyväksi. Samoin joku voi sanoa, että Jumalan ainoa välttämätön ominaisuus on, että Jumala on "todellisuuden pohjimmainen peruste".

Teodikean muotoileminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin voisi ensin olettaa, koska kaikki premissit voidaan kyseenlaistaa. Itse kuitenkin ajattelen, että teodikean muotoilu on suositeltavaa, koska silloin osapuolille selviää mistä asia kiikastaa. Ateistikin voi esittää teodikeaa pääsyynä, miksi ei usko Jumalaan, mutta argumentin muotoilun jälkeen hän voi ymmärtää, että kärsimyksen ongelma ei ole pääsyy ateismiin.

Esimerkin muotoilussa kolmas premissi on kaikista helpoimmin hylättävissä ja sen voi vaihtaa seuraavaksi.

1. Jumalan välttämättömät ominaisuudet ovat kaikkivoipuus, kaikkitietävyys ja hyvyys.
2. Jos Jumalalta puuttuu yksi välttämätön ominaisuus, niin Jumalaa ei ole olemassa.
3. Jos maailmassa on pahaa, niin Jumalalla on syy sallia pahan olemassaolo.
4. Maailmassa on pahaa.
5. Siten Jumalalla on syy sallia pahan olemassaolo.

Kukaan ei voi sanoa varmasti, että Jumalalla ei voisi olla mitään syytä sallia pahan olemassaolo. Toisaalta ihmisinä emme voi myöskään sanoa varmasti, että mikä tämä syy voisi olla. Kristitty tai teisti voi kuitenkin muotoilla parhaan mahdollisimman kuvauksen siitä, mikä voisi olla tämä syy. Historian aikana on ajateltu monia syitä, joihin voi tutustua vaikka Wikipedian artikkelissa. Yksinkertaisin vastaus on, että Jumala tulee poistamaan pahan tulevaisuudessa ja kärsimyksen tuoman hyvän voi nähdä jälkikäteen.

Itse ajattelen, kristinusko on yksi harvoista maailmankatsomuksista, joka vastaa kärsimyksen ongelmaan käytännöllisesti. Siinä Jumala itse tuli myötätunnosta lihaksi kärsimään ihmisen kärsimyksiä, ottamaan kädestä syntistä ja tuomaan lohdutuksen. Tämä on käytännöllinen vastaus ihmisen kärsimään pahuuteen, eikä korkealentoinen filosofinen teoria. Pahuutta kärsivä ihminen haluaa myötätuntoa eikä filosofiaa. Varmasti maailmasta poistuva Buddha, ihmismielen kokonaan ulottumattomissa oleva Allah tai ateistin totaalisen välinpitämätön universumi ovat yleviä käsitteitä, joita pohtiessaan buddhalainen, muslimi tai ateisti voivat kokea liikutusta, mutta Kristus on käytännön vastaus ihmisen kokemaan kärsimykseen, niin esimerkkinä kuin myös lievittäjänä. Jopa sekulaarit humanistitkin katsovat tähän esimerkkiin kuinka vastata kärsimyksen ongelmaan.

Suhteettoman suuri etu

Platonin "Valtiossa" Glaukon kertoo tarinan Gygesin sormuksesta, joka tekee kantajansa näkymättömäksi. Sormuksen avulla lammaspaimen Gyges juonii itsensä Lyydian kuninkaaksi. Glaukon esittää, että ihminen käyttäytyy moraalisesti, koska hän pyrkii suojelemaan omaa mainettaan hyveellisenä ihmisenä. Jos ihmisellä annetaan mahdollisuus tehdä tekoja ilman kiinnijäämisriskiä, niin hän laiminlyö moraalisia sääntöjä.

Vaikka ihminen ei käyttäytyisi moraalisesti ainoastaan oman maineensa takia, niin Glaukonin tarina on kiehtova. Jos joku ihminen saisi näkymättömyyden löytämänsä taikasormuksen tai ufoteknologian avulla, niin mitä ihminen voisi tehdä sillä? Itsekäs ihminen voisi käyttää sitä varastamiseen ja luoda suuren omaisuuden, mikä antaisi hänelle valtaa. Luisuiko hän syvemmälle ja alkaisi myös murhata kilpailijoita politiikassa tai liike-elämässä?

Jos oletetaan, että näkymättämyyden mahdollistavan välineen saisi haltuun poikkeuksellisen moraalinen henkilö, joka päättäisi käyttää sitä ihmiskunnan eduksi. Voisiko moraalisesti suoraselkäinen ihminen luoda ison omaisuuden kuuntelemalla hedgerahastojen tai suuryhtiöiden suunnitelmia ja spekuloida sitten pörssissä hankkiakseen suuren omaisuuden, jolla auttaa ihmiskuntaa. Olisiko se väärin ottaa rikkailta pelureilta ja antaa tarvitseville?

Mitä tämä henkilö tuntisi, kun lukisi rikosuutisia siitä, ettei poliisi pysty löytämään jotain rikollista? Näkymättömyyden turvin henkilö voisi seurata epäiltyjä ja löytää todisteet syyllisyydesta. Tämä henkilö voisi laajentaa toimintaansa ottamaan myös kiinni kansainvälisiä huumekauppiaita tai jopa tappamaan heidät. Henkilö kykenisi myös eliminoimaan diktaattoreita ja kaatamaan hallituksia. Missä menisi rajat? Olisi se ollut moraalista eliminoida Saddam Hussein vuonna 2002 ja estää näin Irakin sota?

Platonin Valtiossa Sokrates ehdottaa, että moraalisesti oikein olisi olla käyttämättä sormusta ja sen tuomaa suhteettoman suurta etua. Kuitenkin kysymys ei ole missään mielessä helppo, sillä meidän on helppo ajatella, että kykenevän henkilön tulisi auttaa ja auttamattomuus on välinpimättömyyttä. Tulisiko ihmisen tai instanssin, joka jostain kohtalon oikusta saa suhteettoman suuren edun olla käyttämättä sitä?

Sokrates viimeisestä tuomiosta

Gorgiaan dialogiassa Sokrates väittelee retorikkojen kanssa ja kuvaa kuinka järjestys, kuri ja oikeus sitoo yhteen taivaan ja maan. Dialogissa tuodaan esille kansan turmeltuneisyys ja halukkuus seurata populistisia johtajia, jotka saavat retoriikan keinoin kansalaiset äänestämään itseään. Sokrates päättää dialogin kuvaamalla tuomiopäivän, jossa vanhurskaat päästetään siunattujen saarelle ja väärämieliset passitetaan rangaistukseen Tartarokseen.

Sokrates sanoo dialogissa kuuluisasti, että "vääryyden tekemistä tulee välttää enemmän kuin vääryyden kärsimistä". Ihmisen on parempi kärsiä vääryyttä jos vaihtoehtona on tehdä vääryyttä itse.

Jos ihminen seuraa tätä neuvoa, niin hän on onnellinen nyt ja myös kuoleman jälkeen.

Osallistuminen mystisiin riitteihin

Kristinuskossa on tiettyjä osia, jotka eivät avaudu empiiris-analyyttiselle menetelmälle. Vaikka olen varovaisesti sitä mieltä, että esim. analyyttisen filosofian keinoin voi tulla siihen tulokseen, että on olemassa jumala, joka on ikuinen, ääretön ja antaa pohjimmaisen perustan todellisuudelle, niin minun on vaikea uskoa, että empiiris-analyyttinen menetelmä voisi varmistaa tämän Jumalan olevan persoona.

Ihminen tietää Jumalan olevan persoona ilmoituksen tai mystisen kokemuksen kautta kautta, ts. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Mystis-ilmoituksellisen menetelmän avulla Jumala on ilmoittanut olevansa persoona. Minulle varsin pietistisenä henkilönä on ollut suhteellisen helppo uskoa persoonalliseen Jumalaan, mutta suuremman ongelman on tuottanut suhteeni armonvälineihin eli sakramentteihin. Ajattelen kuitenkin, että vaikka sakramentit eivät avaudu analyyttiselle järjelleni, niin mystis-ilmoituksellisesti järkeni voi uskoa niiden olevan Jumalan asettamia ja hyödyllisiä ihmiselle. Kirkon voidaan ajatella olevan 'Kristuksen mystinen, hengellinen ruumis' ja siihen liitytään mystisen riitin avulla, jota kutsutaan kasteeksi. Eukaristiin osallistuminen on myös mystinen kohtaaminen, jossa koemme yhteyttä Jumalaan ja seurakuntaan. Pragmaattisesti ajatellen konkreettiset riitit auttavat yhteisöä ymmärtämään itseään paremmin verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki olisi vain abstraktia, päänsisäistä, uskoa. Lisäksi jos olen kristitty ja minua tarkkailisi behavioristi (esim. ET-antropologi), niin hän voisi havaita, että luen kristillistä kirjallisuutta ja osallistun kristillisiin riitteihin satunnaisesti. Behavioristi voisi todeta minut kristityksi käyttäytymiseni perusteella, johon kuuluu toivottavasti myös laupeuden teot lähimmäisiäni kohtaan.

Behaviorismi on mielenkiintoinen metodi identiteetin ymmärtämisessä. Esim. voidaanko suomalaiset arvioida suomalaisiksi heidän käyttäytymistään arvioimalla? Riittääkö suomalaiseksi tulemiseen, että asuu Suomen alueella ja esim. puhuu suomea? Mitkä ovat suomalaiselle tyypillistä käyttäytymistä, jonka avulla voi erotella suomalaisen muista kansallisuuksista? Hurraaminen sinivalkoisissa asusteissa jääkiekkomatsissa?

Ja voiko humanistin erottaa humanistiksi käyttäytymisen perusteella? Ihminen voi helposti julistautua sekulaarihumanistiksi sanoin, mutta voiko hänet arvata humanistiksi tarkkailemalla hänen käytöstään? Edistääkö hän käytöksellään humanismin toteutumista maailmassa? Ihminenhän voi julistautua vaikka miksi mutta hänen käytöksensä voi olla suuresssa ristiriidassa mitä hän sanoo olevansa. Pitäisikö meidän uskoa enemmän ihmisen käytöstä vaiko hänen sanojaan?

Ihmiset luovat nykyisin tietoisesti identiteettiä ja minäkin luon tietoisesti identiteettiä kristittynä. Osa saattaa yrittää muuttaa identiteettia muutaman vuoden välein. Eri oppilaitoksissa saattaa olla eri riitteja (ml. kastetilaisuuksia), jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat liitetaan ainejärjestön jäseniksi. Usein riittiin kuuluu huumaavien aineiden käyttö (esim. alkoholi), joilla pyritään muuttamaan tajuntaa väliaikaisesti. Urheiluseurojen fanijärjestöissä voi olla samanlaisia riittejä. Ihminen kaipaa riitteja ja jokainen yhteisö luo niitä.

Opiskelijoiden ainejärjestöjen tai urheiluseurojen luoma identiteetti ei ole useimmien kohdalla montaakaan vuotta kestävä. Nykyihmisen identiteetti on parhaimmillaankin häilyvä. Itsekin koen identiteettini suomalaisena olevan häilyvä, ajoittain jopa identiteettini miehenä tuntuu olevan lähinnä aksidentti ominaisuus. Kristitty olen kuitenkin Jumalan armosta ja olen sitoutunut kasvamaan Kristuksessa. Tässä prosessissa mystiset riitit ovat avuksi. Ne eivät ole itse tarkoitus vaan niiden tarkoitus auttaa uskovaa ja uskon yhteisöä kasvussa kohti Jumalaa.

Milloin ihmisestä tuli ihminen?

Ihmisellä ja eläimellä on jokin ero, jonka avulla perustellaan ihmisen ihmisoikeudet ja velvollisuudet.

Joskus kuulee väitteen että "Ihminen syntyi apinasta". Ihmisellä ja nykyisillä apinalajeilla on sama kantamuoto, vaikka ihminen ei olekaan kehittynyt suoraan nykyisistä apinalajeista. Toisaalta ihmisellä ja hiirillä on yhteinen kantamuoto kuin myös sammakkoeläimillä ja kaloilla. Se lienee mahdollista ajatella, että elämän puuta voisi mennä taaksepäinen aina myyttiseen kantasoluun, joka olisi kaikkien eliöiden äiti. Kaiken elävän äiti. Täten olisi tarkempaa sanoa, että ihminen on syntynyt tai kehittynyt eläimistä.

Jossain evoluution vaiheessa eläin tulee ihmiseksi ja sille annetaan ihmisoikeuksia ja velvollisuksia. Se voi olla astettain muutos ja mekin voimme ajatella, että ihmisapinoilla ja valailla on ennemmän oikeuksia kuin 'alemmilla' nisäkkäillä, linnuilla tai kaloilla.

Mikä siis erottaa ihmisen eläimestä? Aristotelekselle ihmisen "sielu" tarkoitti ihmisen olemisen "ydintä". Mikä on siis se ihmisen olemisen ydin, joka tekee ihmisestä ihmisen? Kristinuskossa ajatellaan, että ihminen on luotu "Jumalan kuvaksi" ja tämä erottaa ihmisen eläimistä. Teologiassa tämä ihmisen ominaisuus Jumalan kuvana on ajateltu tarkoittavan ihmisen järjen ja tahdon voimaa. Näin voisi ajatella, että ihmisen erottaa eläimistä ihmisen järki ja tahto. Luulen, että tämän erottelun voisi hyväksyä myös monet sekulaaritkin ajattelijat, jotka eivät yleensä anna arvoa teologialle.

Ihmistä ei erota eläimistä DNA, eikä kaikkien mahdollisten ihmisten tarvitse kuulua Homo sapiens-lajiin, vaan ihmisestä tekee ihmisen kyky tahtoa ja käyttää järkeä. Itse ajattelen, että jos ihminen kohtaisi esim. ulkoavaruuden olentoja, joilla olisi ihmisen kyky tahtoa ja käyttää järkeä, niin näitä olentoja voisi kutsua ihmisiksi.

Mikä on "jumala"?

Jos sanaa "jumala" käytetään yleissanana eikä erisnimenä, niin mitä mitä sana tarkoittaa?

Lutherin Ison Katekismuksen ensimmäisen käskyn selitys määrittelee sen seuraavasti:

"Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo"

Ihmisen jumala on mihin ihmisen sydän kiintyy ja mihin hän laittaa luottamuksensa. Historiallisesti ihmisen tärkeimpiä jumalia ovat olleet raha ja vatsa. Niin Jeesus kuin Paavali puhuvat niistä. Useat ateistit nettikeskusteluissa ovat korostaneet teknologiaa ja tiedettä, mihin toivo ja luottamus laitetaan.

Ihmismieli luontaisesti luo idoleita, joihin ihminen kaataa toiveensa ja mihin turvautuu hädässä. Tämä on viritetty ihmiseen. Ihmiset palvovat luontaisesti rahaa ja nautintoja, jonka lisäksi he asettavat toivonsa teknologiaan talismaanina, jolta odotetaan rikkauksia, mukavuuksia ja terveyttä ahnehdittavaksi.

Raha, teknologia ja nautinnot ovat tervetulleita, mutta kohtuudella. Me voimme helposti löytää esimerkkejä, että nopeasti tullut raha on tuhonnut ihmisen, nautinnot vieneet sekä terveyden että mielenrauhan ja kuinka teknologia vie koko ajan enemmän aikaamme ja muokkaa meidän maailmaa. Nykyisin Internetti luikertelee aivoihimme ja mitä enemmän kulutamme aikaa Netissä, niin sitä enemmän se rekonfiguroi aivojamme. Informaatioähky on tullut monen taudiksi.

Kristinuskossa jumala eli miltä odotetaan hyvää ja turvaudutaan on 'todellisuutta luova ja ylläpitävä pohjimmainen perusta'. Tätä perustaa kutsutaan Jumalaksi isolla alkukirjaimella. Raha, nautinnot ja teknologia ovat osia Jumalan luomasta todellisuudesta, mutta jos ihmisen pohjimmainen odotus ja luottamus kohdistuu näihin, niin ihminen uskoo epäjumaliin.

Egalitarismi

Olen kuullut että, sosialismin tavoitteena on luoda (1) egalitaristinen yhteiskunta.

Tasa-arvo on kannatettava asia ja moni muukin kuin sosialisti tahtoisi tasa-arvoisen yhteiskunnan. Tämän tahtomisen lisäksi, sosialisti uskoo, että egalitaristinen yhteiskunta (2) on mahdollista luoda ja (3) ihminen voi luoda sen. Esimerkiksi oikeistolainen voi haluta tasa-arvoista yhteiskuntaa, mutta ei pidä sitä mahdollisena, vaan utopistisena haaveena.

Tätä sosialistien haavetta luoda egalitaristinen yhteiskunta on hyvä verrata kristinuskoon. Kristitty myös haaveilee tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja uskoo sen olevan mahdollinen. Kuitenkin kristitty eroaa sosialistista siinä, että tasa-arvoisen yhteiskunnan luoja ei ole ihminen vaan Jumala. Toisessa Tulemisessa Kristus perustaa tasa-arvoisen yhteiskunnan ja Jumalan valtakunnassa statusta voi saada vain olemalla toisten palvelija. Usko ihmiseen tasa-arvon luojana on kyseenalainen, koska ihminen helposti hakee ensisijaisesti etua itselleen ja ryhmälleen. Ihminen ei ole vapaa kateudesta eikä laiskuudesta, mikä asettaa esteitä sosialismin onnistumiselle.

Egalitarismin tavoittelu ei varmasti tule loppumaan lähi-aikoina, mutta kuinka luoda egalitaristinen yhteiskunta? Itse epäilen, että syy miksi sosialismi pohjoismaissa onnistui paremmin kuin misssään muussa maassa oli se, että pohjoismaissa luterilainen kirkko oli opettanut vuosisatoja, että ihminen on perisyntinen. Ihmiset tiedostivat sen, että ihmisen perusluonne on korruptoitunut. Nykyisin voimme ajatella, että ihmistä korruptoi itsekkäät geenit.

Sosialismi on kuitenkin ajattelemisen arvoinen idea ja voimme miettiä, että tulisiko tekijänoikeuksia sosialisoida lyhyemmässä ajassa ja kuinka luoda egalitaristinen yhteiskunta, joka ottaa huomioon ihmisen korruptoituneen luonteen.

Jumala ja luonnonvalinta

Luonnonvalinta on evoluution avainmekanismi, jossa perinnölliset hyödylliset ominaisuudet runsastuvat ja haitalliset harvinaistuvat populaatiossa eri sukupolvien aikana. Luonnonvalinnassa on hyödyllistä erottaa seksuaalivalinta (sexual selection) ja ekologinen valinta (ecological selection). Karkeasti sanoen seksuaalivalinta viittaa kilpailuun parittelukumppaneista ja ekologinen valinta kattaa valintamekanismit ympäristöstä.

Miten Jumala toimii sitten luonnonvalinnassa? Minä en tiedä, mutta sen tiedän, että monet uskovat puhuvat usein Jumalan johdatuksesta aviopuolison luokse tai kuinka Jumala on auttanut erilaisessä hädässä. Uskovien puheissa tai kirjoituksissa usein kiitetään Jumalaa kuinka hän on antanut hyvän puolison tai auttanut löytämään hyvän työpaikan tai elinkeinon. Toisin sanoen Jumalaa kiitetään kuinka hän on toiminut seksuaalivalinnassa tai ekologisessa valinnassa.

Jos tämä ajatus laajennetaan kattamaan vuosimiljoonat, niin onko Jumala ohjannut eliöitä löytämään pariutumiskumppaneita ja ravintoa historian aikana? Jos näin on, niin minusta tämä on kuinka Jumala toimii luonnonvalinnassa. Löysimmekö me kumppanimme ja työpaikkamme sattumalta vaiko Jumalan johdatuksessa?

Mitä on uskonnonfilosofia?

Uskonnonfilosofiaa on sanottu filosofian osa-alueeksi, joka kysyy kysymyksia uskonnosta. Se keskittyy teemoihin, joihin voi kuulua mm. Jumalan olemassaolo ja ominaisuudet, uskonnon kieli, ihmeet, rukous, pahuuden ongelma ja kuinka uskomusjärjestelmät vuorovaikuttavat. Teemaa on vaikea rajata, jonka jokainen on voinut huomata myös Internettikeskusteluista. Siihen kuuluu teemoja, jotka kuuluvat myös moraalifilosofian, tietoteorian, logiikan, kielifilosofian ja muihin alueisiin. Uskonto on yleensä ottaen ilmiö, joka leikkaa monien muiden ilmiöiden kanssa ja on vaikea ajatella sellaista ilmiötä, jolla ei olisi mitään leikkauspintaa uskonnon kanssa.

Vaikka uskonnonfilosofia on akateeminen oppiaine, niin suurin osa sen harrastajista on amatöörejä, minä mukaanlukien. Tavallisin paikka uskonnonfilosofian harrastamiselle on Internetin keskustelufoorumit, joissa käydään hyvin monitasoista keskustelua.

Jos uskonnonfilosofian yrittäisi supistaa, niin se keskustelee useimmiten siitä, että onko uskonnollisella uskolla mitään järkiperäistä perustaa. Siinä ohella se voi keskustella, että jos usko enemmän tunnereaktio mysteerin kokemiselle, niin onko tämä tunnereaktio järjenvastainen vaiko järjen ulottumattomissa oleva asia? Tai ovatko yhteiskunnan uskonnolliset tavat järkeviä yhteisön koheesion takia vaiko painolasti yhteisön jäsenille?

Nykyisin näitä asioita sivutaan kun väitellään uskonnonopetuksesta kouluissa, uskonnollisten juhlien säilyttämisestä (esim. joulu) tai pitäisikö kirkon saada yhteisöveroista tukea toiminalleen, johon kuuluu mm. hautaustoimi.

Internetti on tuonut uskonnonfilosofisen keskustelun kaikkien ulottuville tavalla mikä ei ollut ennen mahdollista. Ja jumalkysymyksestä jokaisella tuntuu olevan mielipide, jota ei kaihdeta sanomasta julki anonyymisti.

Protestanteilla on ollut aina vaikea suhde uskonnonfilosofiaan syystä, että Luther ja Calvin eivät nähneet sitä tarpeellisena ja syyttivät usein katolisia teologeja liiasta filosofiasta. Jumalan toiseuden edessä ihmisjärki tuntuu impotentiltä penetroimaan syvemmälle.

Kuitenkin ihmisen maailmankatsomukselle on suunnaton merkitys sillä, että uskooko ihminen Jumalan olevan kaikkeuden luoja ja ylläpitäjä, joka vie ihmisen tuomiolle. Jumala, joka voi heittää kansakunnan historian roskakoriin ja viedä yksityisen ihmisen vastuuseen teoistaan on vaikuttava.

Vaikka ihminen ei uskoisi individualistiseen pelastukseen, niin Jumala, joka pyyhkii ihmissuvun pois maanpäältä ja jättää silti muutamia siemeneksi tulevaisuuteen on ajatuksia herättävä. Viime vuosien suosikkisarja "Battlestar Galactica" pyöri tämän teeman ympärillä.

Moni ateistikin varmasti ajattelee onko se järjellistä toivoa, että voiko ihmiskunta paeta maapallollta ennen kuin Aurinko paisuu punaiseksi jättiläiseksi tai voiko ihmiskunta paeta tämän universumin lämpökuolemaa. Se on varmasti humaania toivoa, että ihmiskunta voisi pelastua, mutta onko sille järkiperusteita? Jos ateisti laittaa toivon teknologiaan pelastajana, niin mikä estää sen, ettei teknologiaa käytetä ihmiskunnan tuhoamiseen paljon ennemmin kuin Auringon elämäkaari alkaa loppua?

Uskonnonfilosofiassa voidaan pohtia myös ylläolevia teemoja. Mihin ihminen laittaa toivonsa ihmiskunnan pelastuksesta ja mihin toivo perustuu on (lähes) kaikille relevantti kysymys.

Todistuksen taakka

Nettipalstojen uskontoväittelyissä usein törmää käsitteeseen 'todistuksen taakka'. Tällä tarkoitetaan, että väitteen esittäjän tulee antaa riittävä todistus tukemaan väitettä. 'Todistuksen taakka' on useimmille tuttu myös oikeuslaitoksekssa, jossa syyttäjän tulee perustella riittävän pitävästi rikossyyte.

Silloin tällöin näkee, että Internettiväittelyissä ateistit sanovat, että teisteillä on 'todistuksen taakka', jos he väittävät Jumalan olevan olemassa. Usein tämän jälkeen väittelystä tulee hupaisa, sillä jotkut teistit saattavat vaatia myös todistusta Jumalan olemassaolon negaatiosta.

Itsessään väite "Jumala on olemassa" on vaativa lause. Jumala, joka edustaa täydellistä toiseutta, ei ole samalla lailla olemassa kuin kirja kirjahyllyssä tai maitopurkki jääkaapissa. Väite on minusta samanlainen kuin esim. väite 'minuus on olemassa' tai 'todellisuus on olemassa'. Molempien olemassaolo on kyseenalaistettu jälkinietzscheläisessä maailmassa. Kuinka ihminen on olemassa neliulotteisessa avaruudessa, jota materia taivuttaa? Ihminen, joka itsekin koostuu alkeishiukkasista? Missä mielessä Matin ja Maijan rakkausdraama olemassa? Voisin ajatella, että usko Jumalaan on samanlainen rationaalinen perususkomus kuin ovat esimerkiksi usko minuuteen, todellisuuteen ja aisteihin. Tätä ajatusta on tukenut mm. Alvin Plantinga.

Toisaalta ajatellen, että teistin kuuluu vastata ateistin kysymykseen mihin teisti uskoo uskoessaan Jumalaan ja miksi uskoo. Mutta näiden kysymiseen ei tarvitse säilyttää kenenkään niskaan 'todistuksen taakkaa'.

Kristinuskosssa uskotaan Jumalaan. Lyhyt klassinen kuvaus Jumalasta voisi olla seuraava, joka on pohjautuu luterilaisiin Tunnustuskirjoihin.

'Jumala on ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassa, viisaudessa ja hyvyydessä. Jumala on kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä ja häneen ihminen voi turvautua kaikessa hädässä.'

Tämä on tärkeä osa, että Jumalaan voi turvautua kaikessa hädässä. Oli tämä hätä sitten omasta kuolemasta, läheisen esim. oman lapsen kuolemasta, tai mistä tahansa muusta hädästä. Jumalalta ihminen rukoilee turvaa ja selviytymistä itselleen ja läheiselleen. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala vastaisi heti tai sillä tavalla kuin uskova haluaisi. Kristitty luottaa kuitenkin siihen, että hän voi turvautua Jumalaan missä tahansa hädässä.

Vastaus kysymykseen miksi ihminen uskoo Jumalaan riippuu ihmisestä. Ateistilla on asiasta lukuisia käsityksiä ja niin on myös teisteillä. Jos asia pidetään helppona, niin vastaus on Jumalan ilmoitus (revelation). Kristinusko on ilmoitususkonto. Usko syntyy Jumalan ilmoituksen kuulemisesta. Se on Jumala, joka synnyttää ihmisessä uskon.

Itse jakaisin ilmoituksen seuraavasti

1. Privaatti- tai suorailmoitus. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on henkilökohtainen kokemus Jumalan ilmoituksesta. Tämän voisi laittaa vaikka seuraavasti:
1. Minun kokemukset ovat tosia.
2. Jos minulla on kokemus Jumalasta, niin Jumala on olemassa.
3. Minulla on kokemus Jumalasta.
4. Jumala on olemassa.

Termeistä voi olla eri mieltä ja siitä, että onko esim. ensimmäinen premissi vakuuttava. Mutta jos ihminen on ns. 'terveiden' kirjoissa, niin miksi ei hän voisi luottaa omiin kokemuksiinsa? Luotanhan minä omiin kokemuksiini monessa muussakin asiassa. On täysin turhaa alkaa väittelemään ateistin kanssa, jolla on jyrkkä asenne, että ihmisellä ei voi olla kokemuksia Jumalasta. Se, että ihmisellä on kokemus Jumalasta yhdistyy hänen muihin kokemuksiinsa ja hän rationalisoi ja harmonisoi kokemuksensa todellisuudesta omaksi maailmankatsomukseen. Tämä maailmankatsomus voi sisältää uskoa tuonpuoleisiin asioihin tai sitten ei. Uskon yhteisössä näitä kokemuksia Jumalasta voidaan kuvata Pyhän Hengen vaikutukseksi ja kuinka Jumala on synnyttänyt ihmisessä uskon Jumalaan. Raamattua tai yhteisön traditiota voidaan käyttää kokemusten selittämiseen.

2. Erityinen Ilmoitus. Tämä kattaa Jumalan ilmoituksen uskon yhteisölle. Se sisältää kristinuskossa:
1. Profeetat
2. Jeesuksen elämän maanpäällä.
3. Pyhät Kirjoitukset.

Lisäksi erityinen ilmoitus voisi sisältää persoonalliset kokemukset, mutta jaoin ne omaksi kategoriakseen eli privaatti- tai suorailmoitukseen. Uskonnosta riippuen pyhien kirjoitusten kokoelma voi olla eri. Kristinuskossa tärkein osa erityistä ilmoitusta on Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus, sillä kristinusko syntyi tämän mysteerin ympärille. Ihminen voi perustaa uskonsa sille, että uskon yhteisön saama erityinen ilmoitus on luotettavaa. Näistä asioista voidaan väitellä niitä tutkivien tieteiden sisällä. Yleensä ottaen kristityt ajattelevat, että Raamattu on luotettava ja riittävä opastus siihen, mitä ihmisen tarvitsee tietää Jumalasta ja Jumalan pelastussuunnitelmasta, vaikka Raamattu ei olisikaan luotettava kertoessaan asioista, jotka eivät liity pelastussuunnitelmaan.

3. Yleinen ilmoitus. Tätä voidaan kutsua myös luonnolliseksi teologiaksi. Yleinen ilmoitus tutkii epäsuoraa Jumalan ilmoitusta seuraavissa kategorioissa:
1. Fysikaalinen universumi
2. Ihmisyys ja ihmisen omatunto
3. Kaitselmus

Teologisesti ajatellen, yleistä ilmoitusta tutkii yleiset tieteet, mukaan lukien luonnontieteet ja humanistiset aineet. Filosofian avulla näiden tieteiden tuloksista voidaan epäsuorasti paljastaa jotain Jumalan äärettömyydestä. Näihin kuuluu klassiset argumentit ja niiden modernit versiot, mutta myös paljon uusia pragmaattisia argumentteja, jotka voivat olla esim. Pascalin vaa'an tapaisia argumentteja. Pragmaattisten argumenttejen oikeutus perustuu siihen, että jumalusko lisää ihmisen tai yhteisön elämän toimivuutta ja ihminen tai yhteisö voi paremmin jos Jumalaan luotetaan.

Yhteenvetona sanoisin, että yksittäinen ihminen voi antaa eri tavalla rationalisoituja vastauksia miksi uskoo Jumalaan. Yksi voi sanoa, että usko Jumalaan on sinällään rationaalinen perususkomus, toinen voi sanoa, että luottaa kokemuksiinsa Jumalasta, kolmas sanoo, että yhteisö on oikeassa luottaessaan Jumalaan. En sano, että kaikkien uskovien tarvitsee rationalisoida uskoaan Jumalaan, mutta jos me aiomme kertoa uskostamme Jumalaan muille, niin asiaa on hyvä pohtia.

Mitä kristinusko on?

Usko ja Rukous-foorumilla oli kerran keskustelu aiheesta, mitä vastata avaruusolennon kysymykseen "Mitä kristinusko on?" alle viidentoista rivin vastauksella.

Jälkikristillisessä maassa on hieman sama tilanne, joten vastausta on hyvä miettiä. Tuossa on kooste muutamista ketjun vastauksista.

"Kristityt uskovat, että 'on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä'. Tämä Jumala on osoittanut olevansa persoona erityisen ilmoituksen kautta.

Erityisen ilmoituksen perusteella, me uskomme, että Kolmiyhteinen Jumala on luonut maailman. Jumala on luonut ihmisen Jumalan kuvan kaltaiseksi, mikä tarkoittaa, että ihminen on järjellinen olento. Syntiinlankeemuksen vuoksi yhteytemme Jumalaan on kuitenkin katkennut. Niinpä Jumala valitsi erään kansan; oli dialogisessa yhteydessä tämän kansan kanssa, lopulta hän tuli itse ihmiseksi ja antoi itsensä äärimmäisen rakkauden osoitukseni ihmisille. Ihmiset tekivät syntiä, tappoivat hänet ja hän nousi kuolleista. Tämän Jumalan äärimmäisen itsensäantamisen vuoksi me kaikki voimme olla yhteydessä Jumalaan hänen lahjansa kautta. Kristinusko syntyi ylösnousemuksen mysteerin ympärille ja me yhä todistamme, että Kristus on ylösnoussut."

Ehkä joku on eri mieltä, mutta omasta mielestäni tuo vastaus saavuttaa kristinuskon ytimen.

Onko ID:lle perusteita?

Itse en ole ollut koskaan kiinnostunut Älykkäästä Suunnittelusta. Mutta osa ihmisistä on ja viime vuosina Tapio Puolimatkan kirjoitukset ovat herättäneet kiinnostusta suomalaisissa. Moni on vastaan, mutta osa on puolesta.

Minusta ID ei ole tiedettä, mutta sitä voisi arvioida filosofisesti. ID:n induktiivinen argumentti menee suurin piirtein seuraavasti.

1. Maapallolla elämä on kehittynyt yksinkertaisista eliöistä monimutkaisemmiksi pitkän ajan kuluessa.
2. Yksinkertaiset eliöt eivät kehity monimutkaisiksi sattumalta.
3. Älykäs suunnittelu on paras selitys tälle.

Ensimmäisen premissin hyväksyy lähes kaikki. Toisen monet, sillä evoluutioteoriakaan ei perustu sattumaan. Kolmatta ei monikaan.

ID ei perustu havaintoihin vaan siihen, että eliöiden ja populaatioiden kasvava kompleksisuus ei tunnu sattumalta vaan evoluutio tuntuu teleologiselta eli kehittymistä tapahtuu kohti kompleksisuutta.

Voidaanko sitten teleologinen suunta kohti kompleksisuutta yhdistää nykyiseen evoluutioteoriaan?

Jos evoluutio on algoritmi, joka luo kompleksisuutta ja diversiteettiä, niin mikä on peruste tämän algoritmin olemassaololle? Ikuinen ja immateriaalinen matematiikka Platonin ideamaailmasta, joka luo matematiikkaan kykenevän ihmisen?

Miksi minä uskon Jumalaan?

Kristitylle usko on Jumalan lahja ja uskon ihmisessä vaikuttaa Jumala. Uskon yhteisön sisällä puhutaan Pyhän Hengen todistuksesta tai muuta vastaavaa.

Ihmiselle itselleen perusteluiksi voi riittää subjektiivinen kokemus, pragmaattinen peruste tai sitten, että hän uskoo, että on olemassa enemmän todisteita Jumalan olemassaolosta kuin sitä vastaan.

Usko ei ole sokeaa vaan se on viisautta hakevaa. Siksi uskossaan kasvavan kristityn on hyvä pohtia myös uskonnonfilosofiaa. Toisaalta kaikki uskovat eivät kaipaa filosofista pohdintaa, sillä heille saattaa riittää omat subjektiiviset kokemukset Jumalasta ja toive Jumalan tuomasta pelastuksesta.

Itse ajattelen, että uskonnonfilosofian tärkein rooli on siinä, että kollektiivisesti harjoitettuna se estää uskovia linnoittumasta omiin yhteisöihiinsä, mutta auttaa myös ei-uskovia arvioimaan uskovien uskomuksia paremmin.

Usko Jumalaan on Jumalan lahja, mutta jos aiomme kertoa uskostamme ymmärrettävästi jälkikristillisessä maailmassa, niin tarvitsemme uskonnonfilosofiaa.