Osallistuminen mystisiin riitteihin

Kristinuskossa on tiettyjä osia, jotka eivät avaudu empiiris-analyyttiselle menetelmälle. Vaikka olen varovaisesti sitä mieltä, että esim. analyyttisen filosofian keinoin voi tulla siihen tulokseen, että on olemassa jumala, joka on ikuinen, ääretön ja antaa pohjimmaisen perustan todellisuudelle, niin minun on vaikea uskoa, että empiiris-analyyttinen menetelmä voisi varmistaa tämän Jumalan olevan persoona.

Ihminen tietää Jumalan olevan persoona ilmoituksen tai mystisen kokemuksen kautta kautta, ts. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Mystis-ilmoituksellisen menetelmän avulla Jumala on ilmoittanut olevansa persoona. Minulle varsin pietistisenä henkilönä on ollut suhteellisen helppo uskoa persoonalliseen Jumalaan, mutta suuremman ongelman on tuottanut suhteeni armonvälineihin eli sakramentteihin. Ajattelen kuitenkin, että vaikka sakramentit eivät avaudu analyyttiselle järjelleni, niin mystis-ilmoituksellisesti järkeni voi uskoa niiden olevan Jumalan asettamia ja hyödyllisiä ihmiselle. Kirkon voidaan ajatella olevan 'Kristuksen mystinen, hengellinen ruumis' ja siihen liitytään mystisen riitin avulla, jota kutsutaan kasteeksi. Eukaristiin osallistuminen on myös mystinen kohtaaminen, jossa koemme yhteyttä Jumalaan ja seurakuntaan. Pragmaattisesti ajatellen konkreettiset riitit auttavat yhteisöä ymmärtämään itseään paremmin verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki olisi vain abstraktia, päänsisäistä, uskoa. Lisäksi jos olen kristitty ja minua tarkkailisi behavioristi (esim. ET-antropologi), niin hän voisi havaita, että luen kristillistä kirjallisuutta ja osallistun kristillisiin riitteihin satunnaisesti. Behavioristi voisi todeta minut kristityksi käyttäytymiseni perusteella, johon kuuluu toivottavasti myös laupeuden teot lähimmäisiäni kohtaan.

Behaviorismi on mielenkiintoinen metodi identiteetin ymmärtämisessä. Esim. voidaanko suomalaiset arvioida suomalaisiksi heidän käyttäytymistään arvioimalla? Riittääkö suomalaiseksi tulemiseen, että asuu Suomen alueella ja esim. puhuu suomea? Mitkä ovat suomalaiselle tyypillistä käyttäytymistä, jonka avulla voi erotella suomalaisen muista kansallisuuksista? Hurraaminen sinivalkoisissa asusteissa jääkiekkomatsissa?

Ja voiko humanistin erottaa humanistiksi käyttäytymisen perusteella? Ihminen voi helposti julistautua sekulaarihumanistiksi sanoin, mutta voiko hänet arvata humanistiksi tarkkailemalla hänen käytöstään? Edistääkö hän käytöksellään humanismin toteutumista maailmassa? Ihminenhän voi julistautua vaikka miksi mutta hänen käytöksensä voi olla suuresssa ristiriidassa mitä hän sanoo olevansa. Pitäisikö meidän uskoa enemmän ihmisen käytöstä vaiko hänen sanojaan?

Ihmiset luovat nykyisin tietoisesti identiteettiä ja minäkin luon tietoisesti identiteettiä kristittynä. Osa saattaa yrittää muuttaa identiteettia muutaman vuoden välein. Eri oppilaitoksissa saattaa olla eri riitteja (ml. kastetilaisuuksia), jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat liitetaan ainejärjestön jäseniksi. Usein riittiin kuuluu huumaavien aineiden käyttö (esim. alkoholi), joilla pyritään muuttamaan tajuntaa väliaikaisesti. Urheiluseurojen fanijärjestöissä voi olla samanlaisia riittejä. Ihminen kaipaa riitteja ja jokainen yhteisö luo niitä.

Opiskelijoiden ainejärjestöjen tai urheiluseurojen luoma identiteetti ei ole useimmien kohdalla montaakaan vuotta kestävä. Nykyihmisen identiteetti on parhaimmillaankin häilyvä. Itsekin koen identiteettini suomalaisena olevan häilyvä, ajoittain jopa identiteettini miehenä tuntuu olevan lähinnä aksidentti ominaisuus. Kristitty olen kuitenkin Jumalan armosta ja olen sitoutunut kasvamaan Kristuksessa. Tässä prosessissa mystiset riitit ovat avuksi. Ne eivät ole itse tarkoitus vaan niiden tarkoitus auttaa uskovaa ja uskon yhteisöä kasvussa kohti Jumalaa.