Mikä on kirkon tehtävä?

Kristityt usein pohtivat mikä on heidän ja koko kirkon rooli maanpäällä kristittyinä. Tätä roolia on hyvä miettiä Jeesuksen julistuksen kautta.

Kun Jumala tuli lihaksi maanpäälle, niin hän julisti sanomaa Jumalan valtakunnasta. Kristus tuli pelastukseksi, mutta tämän ymmärtäminen on vaihdellut. Esim. protestanteilla on taipumus keskittyä Jeesuksen ristinkuolemaan. Jeesuksen synnitön vaellus ja ristinkuolema voidaan nähdä osana Jumalan suunnitelmaa perustaa Jumalan valtakunta, vaikkei ehkä ainoa osa.

Aina hyödyllinen Katolisen Kirkon Katekismuksen Compendium vastaa kysymykseen "Mikä on kirkon tehtävä?" seuraavasti:

150. What is the mission of the Church?

The mission of the Church is to proclaim and establish the Kingdom of God begun by Jesus Christ among all peoples. The Church constitutes on earth the seed and beginning of this salvific Kingdom.

Kirkon tehtävänä on siis jatkaa Jeesuksen aloittamaa työtä julistamalla ja perustamalla Jumalan valtakunta kaikkien ihmisten keskuuteen. Kirkko koostuu maanpäällä tämän pelastuksen valtakunnan siemenestä ja alusta.

Koko historian ajan kristityt ovat vatvoneet onko Jumalan valtakunta jo meissä ja missä mielessä se on tuleva. Myös kirkon jakoa konservatiiveihin ja liberaaleihin voi ymmärtää julistamisen ja perustamisen eron kautta. Konservatiivit pyrkivät säilyttämään Jumalan Sanan julistuksen puhtaana ajan ilmiöistä, kun taas liberaalit pyrkivät kiirehtimään Jumalan valtakunnan perustamista maanpäälle, jossa vapaus, veljeys ja tasa-arvo kukoistaa.

Konservatiiveja ja liberaaleja ei siis tarvitse nähdä toistensa vastakohtina, vaan kysymys on siitä, että konsuja hirvittää nähdä, kuinka helposti liberaalit voivat kiirehtiä Jumalan valtakunnan perustamista huoraamalla ajan hengen kanssa. Toisaalta liberaalit nyrpistelevät konservatiiveille, koska he pyrkivät sellaiseen puhtauteen Jumalan Sanan julistamisessa, että ilosanoma jää epärelevantiksi nykypäivän ihmisille.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kerran kun eskatologinen vapahdus on tapahtunut, niin silloin kirkko ja sen jäsenet pystyvät näkemään kuinka konsuilla ja liberaaleilla oli molemmilla oma osansa siinä, että Jumalan valtakunta toteutui. Valtakunnassa, jossa kuolema, synti ja sairaus ovat voitettuja, me voimme ymmärtää viimein, että valtakunnan toteutuminen ja perustaminen eivät koskaan olleet niin kaukana tai niin lähellä kuin ajattelimme niiden olevan silloin.

Massojen oopiumia

Mitä Marx tarkoitti sanoessaan, että uskonto on massojen oopiumia?

Marx ajatteli, että uskonto tarjosi lohtua ihmisille ja lupauksen tuonpuoleisesta paratiisistä. Uskonnon alkusyy oli ihmisessä itsessään. Ihmisen kaipauksessa kohti parempaa. Marx ajatteli, että uskonto on köyhän sopeutumismekanismi siihen kurjuuteen, missä hän joutuu elämään.

»Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.»

Hänen mukaansa, valtaapitävä eliitti ottaa uskonnon työkalukseen saadakseen ihmiset tyytymään kurjuuteensa. Eli vaikka uskonnon alkusyy ei ole yläluokassa, niin yläluokka ottaa uskonnon välineeksi kansan hallitsemiseen. Tästä syystä uskonto oli vahingollista massoille, koska se ei saanut ihmisiä etsimään ratkaisuja nyt.

Puhuessaan uskonnosta Marx ajatteli lähinnä kristinuskoa ja kuinka ihmiset kävivät tyynesti kuuntelemassa saarnoja iankaikkisen elämän toivosta sunnuntaisin. Nykyisin on mielenkiintoista, että kun islamistit tekevät pommiattentaatteja, niin usein joku kommentoi, että uskonnot ovat oopiumia, vaikka tämä eroaa radikaalisti Marxin ajattelusta. Oopiumi Marxin aikaan oli kipua lievittävä lääke, mikä ei poistanut kivun syytä mutta ainoastaan lievitti kipuja. Islamistit tuskin tyynesti tyytyvät nykyisiin oloihinsa, vaan heidän tarkoitus on muuttaa oma maa ja ehkä koko maailma radikaalisti toisenlaiseksi. Islamilaiseksi valtioksi, joka olisi ideaali sen asukkaille. Islamisteille uskonto ei ole todellakaan sopeutumismekanismi, joka saisi ihmisen odottamaan tyynenä tuonpuoleisen paratiisia, vaan enemmänkin ideologia, jonka avulla tehdä paratiisi maanpäälle.

Marx on minusta ihan oikeassa perushavainnoissaan, että uskonto on ihmisen sopeutumismekanismi ja yläluokka ottaa uskonnon hallintavälineeksi. Uskonnolla on varmasti muitakin syitä ja uskovana ajattelen, että myös Jumala on uskonnon taustalla, mutta niistä enemmän joku toinen kerta.

Kuitenkin sekulaaristi ajatellen, ihmisen uskonnollisuus voi myös ottaa sekulaareja muotoja. Tälläinen muoto on esim. konsumerismi, jolla tarkoitan impulsiivista ja rituaalista kuluttamista. Impulsiivinen ostaminen kohdistuu usein statussymboleihin, jotka eivät ole välttämättä muuten käyttökelpoisia kuin keinona erottautua massasta. Tyypillisiä ovat ylisuuri asunto, kallis auto, kalliit vaatteet ja korut, lomamatkat eksoottisiin kohteisiin, jne.

Hallitseva systeemi voi ottaa myös tämän ihmisen halun statussymboleihin vallankäytön välineeksi. Korporaatiot luovat uusia hyödykkeitä, joilla on ohimenevä statusarvo. Ihmiset saadaan ostamaan ylisuuria asuntoja ja kalliita autoja kaiken muun ohella. Jopa lapset voidaan saada upottamaan heidän viikkorahansa pokemon-kortteihin ja vastaaviin. Systeemi saa ihmiset ottamaan velkaa ja velka on yksi tärkeimpiä hallintamuotoja nykyisessä yhteiskunnassa. Liikavelkainen, jolla on silti toivo saada velat maksetuiksi on hyödyllinen jäsen systeemissä, koska hän pyörittää sitä uutterasti, eikä keikuta venettä liikaa.

Statussymbolit ovat eräänlaisia talismaneja, joiden toivotaan vaikuttavan ihmisiin ympärillä. Jolleivat vaikuta, niin ostetaan uusi statussymboli. Perinteisesti yhteiskuntaa hallitseva systeemi on tukenut uskonnon harjoittamista, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana uudeksi hallintakeinoksi on tullut massakuluttaminen ja velkaannuttaminen.

Marxin väite, että uskonto olisi massojen oopiumia ei pidä enää paikkaansa. Ihmisiä ei pidetä tyytyväisinä saarnaamalla toivoa iankaikkisesta elämästä tuonpuoleissa vaan antamalla heidän kuluttaa rahansa statussymboleihin. Konsumerismi on nykyisin oopiumia massoille.