Mitä Marx tarkoitti sanoessaan, että uskonto on massojen oopiumia?
Marx ajatteli, että uskonto tarjosi lohtua ihmisille ja lupauksen tuonpuoleisesta paratiisistä. Uskonnon alkusyy oli ihmisessä itsessään. Ihmisen kaipauksessa kohti parempaa. Marx ajatteli, että uskonto on köyhän sopeutumismekanismi siihen kurjuuteen, missä hän joutuu elämään.
»Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan. Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia.»
Hänen mukaansa, valtaapitävä eliitti ottaa uskonnon työkalukseen saadakseen ihmiset tyytymään kurjuuteensa. Eli vaikka uskonnon alkusyy ei ole yläluokassa, niin yläluokka ottaa uskonnon välineeksi kansan hallitsemiseen. Tästä syystä uskonto oli vahingollista massoille, koska se ei saanut ihmisiä etsimään ratkaisuja nyt.
Puhuessaan uskonnosta Marx ajatteli lähinnä kristinuskoa ja kuinka ihmiset kävivät tyynesti kuuntelemassa saarnoja iankaikkisen elämän toivosta sunnuntaisin. Nykyisin on mielenkiintoista, että kun islamistit tekevät pommiattentaatteja, niin usein joku kommentoi, että uskonnot ovat oopiumia, vaikka tämä eroaa radikaalisti Marxin ajattelusta. Oopiumi Marxin aikaan oli kipua lievittävä lääke, mikä ei poistanut kivun syytä mutta ainoastaan lievitti kipuja. Islamistit tuskin tyynesti tyytyvät nykyisiin oloihinsa, vaan heidän tarkoitus on muuttaa oma maa ja ehkä koko maailma radikaalisti toisenlaiseksi. Islamilaiseksi valtioksi, joka olisi ideaali sen asukkaille. Islamisteille uskonto ei ole todellakaan sopeutumismekanismi, joka saisi ihmisen odottamaan tyynenä tuonpuoleisen paratiisia, vaan enemmänkin ideologia, jonka avulla tehdä paratiisi maanpäälle.
Marx on minusta ihan oikeassa perushavainnoissaan, että uskonto on ihmisen sopeutumismekanismi ja yläluokka ottaa uskonnon hallintavälineeksi. Uskonnolla on varmasti muitakin syitä ja uskovana ajattelen, että myös Jumala on uskonnon taustalla, mutta niistä enemmän joku toinen kerta.
Kuitenkin sekulaaristi ajatellen, ihmisen uskonnollisuus voi myös ottaa sekulaareja muotoja. Tälläinen muoto on esim. konsumerismi, jolla tarkoitan impulsiivista ja rituaalista kuluttamista. Impulsiivinen ostaminen kohdistuu usein statussymboleihin, jotka eivät ole välttämättä muuten käyttökelpoisia kuin keinona erottautua massasta. Tyypillisiä ovat ylisuuri asunto, kallis auto, kalliit vaatteet ja korut, lomamatkat eksoottisiin kohteisiin, jne.
Hallitseva systeemi voi ottaa myös tämän ihmisen halun statussymboleihin vallankäytön välineeksi. Korporaatiot luovat uusia hyödykkeitä, joilla on ohimenevä statusarvo. Ihmiset saadaan ostamaan ylisuuria asuntoja ja kalliita autoja kaiken muun ohella. Jopa lapset voidaan saada upottamaan heidän viikkorahansa pokemon-kortteihin ja vastaaviin. Systeemi saa ihmiset ottamaan velkaa ja velka on yksi tärkeimpiä hallintamuotoja nykyisessä yhteiskunnassa. Liikavelkainen, jolla on silti toivo saada velat maksetuiksi on hyödyllinen jäsen systeemissä, koska hän pyörittää sitä uutterasti, eikä keikuta venettä liikaa.
Statussymbolit ovat eräänlaisia talismaneja, joiden toivotaan vaikuttavan ihmisiin ympärillä. Jolleivat vaikuta, niin ostetaan uusi statussymboli. Perinteisesti yhteiskuntaa hallitseva systeemi on tukenut uskonnon harjoittamista, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana uudeksi hallintakeinoksi on tullut massakuluttaminen ja velkaannuttaminen.
Marxin väite, että uskonto olisi massojen oopiumia ei pidä enää paikkaansa. Ihmisiä ei pidetä tyytyväisinä saarnaamalla toivoa iankaikkisesta elämästä tuonpuoleissa vaan antamalla heidän kuluttaa rahansa statussymboleihin. Konsumerismi on nykyisin oopiumia massoille.
