Itse en ole ollut koskaan kiinnostunut Älykkäästä Suunnittelusta. Mutta osa ihmisistä on ja viime vuosina Tapio Puolimatkan kirjoitukset ovat herättäneet kiinnostusta suomalaisissa. Moni on vastaan, mutta osa on puolesta.
Minusta ID ei ole tiedettä, mutta sitä voisi arvioida filosofisesti. ID:n induktiivinen argumentti menee suurin piirtein seuraavasti.
1. Maapallolla elämä on kehittynyt yksinkertaisista eliöistä monimutkaisemmiksi pitkän ajan kuluessa.
2. Yksinkertaiset eliöt eivät kehity monimutkaisiksi sattumalta.
3. Älykäs suunnittelu on paras selitys tälle.
Ensimmäisen premissin hyväksyy lähes kaikki. Toisen monet, sillä evoluutioteoriakaan ei perustu sattumaan. Kolmatta ei monikaan.
ID ei perustu havaintoihin vaan siihen, että eliöiden ja populaatioiden kasvava kompleksisuus ei tunnu sattumalta vaan evoluutio tuntuu teleologiselta eli kehittymistä tapahtuu kohti kompleksisuutta.
Voidaanko sitten teleologinen suunta kohti kompleksisuutta yhdistää nykyiseen evoluutioteoriaan?
Jos evoluutio on algoritmi, joka luo kompleksisuutta ja diversiteettiä, niin mikä on peruste tämän algoritmin olemassaololle? Ikuinen ja immateriaalinen matematiikka Platonin ideamaailmasta, joka luo matematiikkaan kykenevän ihmisen?
Wednesday, June 30, 2010
Miksi minä uskon Jumalaan?
Kristitylle usko on Jumalan lahja ja uskon ihmisessä vaikuttaa Jumala. Uskon yhteisön sisällä puhutaan Pyhän Hengen todistuksesta tai muuta vastaavaa.
Ihmiselle itselleen perusteluiksi voi riittää subjektiivinen kokemus, pragmaattinen peruste tai sitten, että hän uskoo, että on olemassa enemmän todisteita Jumalan olemassaolosta kuin sitä vastaan.
Usko ei ole sokeaa vaan se on viisautta hakevaa. Siksi uskossaan kasvavan kristityn on hyvä pohtia myös uskonnonfilosofiaa. Toisaalta kaikki uskovat eivät kaipaa filosofista pohdintaa, sillä heille saattaa riittää omat subjektiiviset kokemukset Jumalasta ja toive Jumalan tuomasta pelastuksesta.
Itse ajattelen, että uskonnonfilosofian tärkein rooli on siinä, että kollektiivisesti harjoitettuna se estää uskovia linnoittumasta omiin yhteisöihiinsä, mutta auttaa myös ei-uskovia arvioimaan uskovien uskomuksia paremmin.
Usko Jumalaan on Jumalan lahja, mutta jos aiomme kertoa uskostamme ymmärrettävästi jälkikristillisessä maailmassa, niin tarvitsemme uskonnonfilosofiaa.
Ihmiselle itselleen perusteluiksi voi riittää subjektiivinen kokemus, pragmaattinen peruste tai sitten, että hän uskoo, että on olemassa enemmän todisteita Jumalan olemassaolosta kuin sitä vastaan.
Usko ei ole sokeaa vaan se on viisautta hakevaa. Siksi uskossaan kasvavan kristityn on hyvä pohtia myös uskonnonfilosofiaa. Toisaalta kaikki uskovat eivät kaipaa filosofista pohdintaa, sillä heille saattaa riittää omat subjektiiviset kokemukset Jumalasta ja toive Jumalan tuomasta pelastuksesta.
Itse ajattelen, että uskonnonfilosofian tärkein rooli on siinä, että kollektiivisesti harjoitettuna se estää uskovia linnoittumasta omiin yhteisöihiinsä, mutta auttaa myös ei-uskovia arvioimaan uskovien uskomuksia paremmin.
Usko Jumalaan on Jumalan lahja, mutta jos aiomme kertoa uskostamme ymmärrettävästi jälkikristillisessä maailmassa, niin tarvitsemme uskonnonfilosofiaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)