Suhteettoman suuri etu

Platonin "Valtiossa" Glaukon kertoo tarinan Gygesin sormuksesta, joka tekee kantajansa näkymättömäksi. Sormuksen avulla lammaspaimen Gyges juonii itsensä Lyydian kuninkaaksi. Glaukon esittää, että ihminen käyttäytyy moraalisesti, koska hän pyrkii suojelemaan omaa mainettaan hyveellisenä ihmisenä. Jos ihmisellä annetaan mahdollisuus tehdä tekoja ilman kiinnijäämisriskiä, niin hän laiminlyö moraalisia sääntöjä.

Vaikka ihminen ei käyttäytyisi moraalisesti ainoastaan oman maineensa takia, niin Glaukonin tarina on kiehtova. Jos joku ihminen saisi näkymättömyyden löytämänsä taikasormuksen tai ufoteknologian avulla, niin mitä ihminen voisi tehdä sillä? Itsekäs ihminen voisi käyttää sitä varastamiseen ja luoda suuren omaisuuden, mikä antaisi hänelle valtaa. Luisuiko hän syvemmälle ja alkaisi myös murhata kilpailijoita politiikassa tai liike-elämässä?

Jos oletetaan, että näkymättämyyden mahdollistavan välineen saisi haltuun poikkeuksellisen moraalinen henkilö, joka päättäisi käyttää sitä ihmiskunnan eduksi. Voisiko moraalisesti suoraselkäinen ihminen luoda ison omaisuuden kuuntelemalla hedgerahastojen tai suuryhtiöiden suunnitelmia ja spekuloida sitten pörssissä hankkiakseen suuren omaisuuden, jolla auttaa ihmiskuntaa. Olisiko se väärin ottaa rikkailta pelureilta ja antaa tarvitseville?

Mitä tämä henkilö tuntisi, kun lukisi rikosuutisia siitä, ettei poliisi pysty löytämään jotain rikollista? Näkymättömyyden turvin henkilö voisi seurata epäiltyjä ja löytää todisteet syyllisyydesta. Tämä henkilö voisi laajentaa toimintaansa ottamaan myös kiinni kansainvälisiä huumekauppiaita tai jopa tappamaan heidät. Henkilö kykenisi myös eliminoimaan diktaattoreita ja kaatamaan hallituksia. Missä menisi rajat? Olisi se ollut moraalista eliminoida Saddam Hussein vuonna 2002 ja estää näin Irakin sota?

Platonin Valtiossa Sokrates ehdottaa, että moraalisesti oikein olisi olla käyttämättä sormusta ja sen tuomaa suhteettoman suurta etua. Kuitenkin kysymys ei ole missään mielessä helppo, sillä meidän on helppo ajatella, että kykenevän henkilön tulisi auttaa ja auttamattomuus on välinpimättömyyttä. Tulisiko ihmisen tai instanssin, joka jostain kohtalon oikusta saa suhteettoman suuren edun olla käyttämättä sitä?

Sokrates viimeisestä tuomiosta

Gorgiaan dialogiassa Sokrates väittelee retorikkojen kanssa ja kuvaa kuinka järjestys, kuri ja oikeus sitoo yhteen taivaan ja maan. Dialogissa tuodaan esille kansan turmeltuneisyys ja halukkuus seurata populistisia johtajia, jotka saavat retoriikan keinoin kansalaiset äänestämään itseään. Sokrates päättää dialogin kuvaamalla tuomiopäivän, jossa vanhurskaat päästetään siunattujen saarelle ja väärämieliset passitetaan rangaistukseen Tartarokseen.

Sokrates sanoo dialogissa kuuluisasti, että "vääryyden tekemistä tulee välttää enemmän kuin vääryyden kärsimistä". Ihmisen on parempi kärsiä vääryyttä jos vaihtoehtona on tehdä vääryyttä itse.

Jos ihminen seuraa tätä neuvoa, niin hän on onnellinen nyt ja myös kuoleman jälkeen.

Osallistuminen mystisiin riitteihin

Kristinuskossa on tiettyjä osia, jotka eivät avaudu empiiris-analyyttiselle menetelmälle. Vaikka olen varovaisesti sitä mieltä, että esim. analyyttisen filosofian keinoin voi tulla siihen tulokseen, että on olemassa jumala, joka on ikuinen, ääretön ja antaa pohjimmaisen perustan todellisuudelle, niin minun on vaikea uskoa, että empiiris-analyyttinen menetelmä voisi varmistaa tämän Jumalan olevan persoona.

Ihminen tietää Jumalan olevan persoona ilmoituksen tai mystisen kokemuksen kautta kautta, ts. Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Mystis-ilmoituksellisen menetelmän avulla Jumala on ilmoittanut olevansa persoona. Minulle varsin pietistisenä henkilönä on ollut suhteellisen helppo uskoa persoonalliseen Jumalaan, mutta suuremman ongelman on tuottanut suhteeni armonvälineihin eli sakramentteihin. Ajattelen kuitenkin, että vaikka sakramentit eivät avaudu analyyttiselle järjelleni, niin mystis-ilmoituksellisesti järkeni voi uskoa niiden olevan Jumalan asettamia ja hyödyllisiä ihmiselle. Kirkon voidaan ajatella olevan 'Kristuksen mystinen, hengellinen ruumis' ja siihen liitytään mystisen riitin avulla, jota kutsutaan kasteeksi. Eukaristiin osallistuminen on myös mystinen kohtaaminen, jossa koemme yhteyttä Jumalaan ja seurakuntaan. Pragmaattisesti ajatellen konkreettiset riitit auttavat yhteisöä ymmärtämään itseään paremmin verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki olisi vain abstraktia, päänsisäistä, uskoa. Lisäksi jos olen kristitty ja minua tarkkailisi behavioristi (esim. ET-antropologi), niin hän voisi havaita, että luen kristillistä kirjallisuutta ja osallistun kristillisiin riitteihin satunnaisesti. Behavioristi voisi todeta minut kristityksi käyttäytymiseni perusteella, johon kuuluu toivottavasti myös laupeuden teot lähimmäisiäni kohtaan.

Behaviorismi on mielenkiintoinen metodi identiteetin ymmärtämisessä. Esim. voidaanko suomalaiset arvioida suomalaisiksi heidän käyttäytymistään arvioimalla? Riittääkö suomalaiseksi tulemiseen, että asuu Suomen alueella ja esim. puhuu suomea? Mitkä ovat suomalaiselle tyypillistä käyttäytymistä, jonka avulla voi erotella suomalaisen muista kansallisuuksista? Hurraaminen sinivalkoisissa asusteissa jääkiekkomatsissa?

Ja voiko humanistin erottaa humanistiksi käyttäytymisen perusteella? Ihminen voi helposti julistautua sekulaarihumanistiksi sanoin, mutta voiko hänet arvata humanistiksi tarkkailemalla hänen käytöstään? Edistääkö hän käytöksellään humanismin toteutumista maailmassa? Ihminenhän voi julistautua vaikka miksi mutta hänen käytöksensä voi olla suuresssa ristiriidassa mitä hän sanoo olevansa. Pitäisikö meidän uskoa enemmän ihmisen käytöstä vaiko hänen sanojaan?

Ihmiset luovat nykyisin tietoisesti identiteettiä ja minäkin luon tietoisesti identiteettiä kristittynä. Osa saattaa yrittää muuttaa identiteettia muutaman vuoden välein. Eri oppilaitoksissa saattaa olla eri riitteja (ml. kastetilaisuuksia), jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat liitetaan ainejärjestön jäseniksi. Usein riittiin kuuluu huumaavien aineiden käyttö (esim. alkoholi), joilla pyritään muuttamaan tajuntaa väliaikaisesti. Urheiluseurojen fanijärjestöissä voi olla samanlaisia riittejä. Ihminen kaipaa riitteja ja jokainen yhteisö luo niitä.

Opiskelijoiden ainejärjestöjen tai urheiluseurojen luoma identiteetti ei ole useimmien kohdalla montaakaan vuotta kestävä. Nykyihmisen identiteetti on parhaimmillaankin häilyvä. Itsekin koen identiteettini suomalaisena olevan häilyvä, ajoittain jopa identiteettini miehenä tuntuu olevan lähinnä aksidentti ominaisuus. Kristitty olen kuitenkin Jumalan armosta ja olen sitoutunut kasvamaan Kristuksessa. Tässä prosessissa mystiset riitit ovat avuksi. Ne eivät ole itse tarkoitus vaan niiden tarkoitus auttaa uskovaa ja uskon yhteisöä kasvussa kohti Jumalaa.

Milloin ihmisestä tuli ihminen?

Ihmisellä ja eläimellä on jokin ero, jonka avulla perustellaan ihmisen ihmisoikeudet ja velvollisuudet.

Joskus kuulee väitteen että "Ihminen syntyi apinasta". Ihmisellä ja nykyisillä apinalajeilla on sama kantamuoto, vaikka ihminen ei olekaan kehittynyt suoraan nykyisistä apinalajeista. Toisaalta ihmisellä ja hiirillä on yhteinen kantamuoto kuin myös sammakkoeläimillä ja kaloilla. Se lienee mahdollista ajatella, että elämän puuta voisi mennä taaksepäinen aina myyttiseen kantasoluun, joka olisi kaikkien eliöiden äiti. Kaiken elävän äiti. Täten olisi tarkempaa sanoa, että ihminen on syntynyt tai kehittynyt eläimistä.

Jossain evoluution vaiheessa eläin tulee ihmiseksi ja sille annetaan ihmisoikeuksia ja velvollisuksia. Se voi olla astettain muutos ja mekin voimme ajatella, että ihmisapinoilla ja valailla on ennemmän oikeuksia kuin 'alemmilla' nisäkkäillä, linnuilla tai kaloilla.

Mikä siis erottaa ihmisen eläimestä? Aristotelekselle ihmisen "sielu" tarkoitti ihmisen olemisen "ydintä". Mikä on siis se ihmisen olemisen ydin, joka tekee ihmisestä ihmisen? Kristinuskossa ajatellaan, että ihminen on luotu "Jumalan kuvaksi" ja tämä erottaa ihmisen eläimistä. Teologiassa tämä ihmisen ominaisuus Jumalan kuvana on ajateltu tarkoittavan ihmisen järjen ja tahdon voimaa. Näin voisi ajatella, että ihmisen erottaa eläimistä ihmisen järki ja tahto. Luulen, että tämän erottelun voisi hyväksyä myös monet sekulaaritkin ajattelijat, jotka eivät yleensä anna arvoa teologialle.

Ihmistä ei erota eläimistä DNA, eikä kaikkien mahdollisten ihmisten tarvitse kuulua Homo sapiens-lajiin, vaan ihmisestä tekee ihmisen kyky tahtoa ja käyttää järkeä. Itse ajattelen, että jos ihminen kohtaisi esim. ulkoavaruuden olentoja, joilla olisi ihmisen kyky tahtoa ja käyttää järkeä, niin näitä olentoja voisi kutsua ihmisiksi.