Mikä on "jumala"?

Jos sanaa "jumala" käytetään yleissanana eikä erisnimenä, niin mitä mitä sana tarkoittaa?

Lutherin Ison Katekismuksen ensimmäisen käskyn selitys määrittelee sen seuraavasti:

"Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo"

Ihmisen jumala on mihin ihmisen sydän kiintyy ja mihin hän laittaa luottamuksensa. Historiallisesti ihmisen tärkeimpiä jumalia ovat olleet raha ja vatsa. Niin Jeesus kuin Paavali puhuvat niistä. Useat ateistit nettikeskusteluissa ovat korostaneet teknologiaa ja tiedettä, mihin toivo ja luottamus laitetaan.

Ihmismieli luontaisesti luo idoleita, joihin ihminen kaataa toiveensa ja mihin turvautuu hädässä. Tämä on viritetty ihmiseen. Ihmiset palvovat luontaisesti rahaa ja nautintoja, jonka lisäksi he asettavat toivonsa teknologiaan talismaanina, jolta odotetaan rikkauksia, mukavuuksia ja terveyttä ahnehdittavaksi.

Raha, teknologia ja nautinnot ovat tervetulleita, mutta kohtuudella. Me voimme helposti löytää esimerkkejä, että nopeasti tullut raha on tuhonnut ihmisen, nautinnot vieneet sekä terveyden että mielenrauhan ja kuinka teknologia vie koko ajan enemmän aikaamme ja muokkaa meidän maailmaa. Nykyisin Internetti luikertelee aivoihimme ja mitä enemmän kulutamme aikaa Netissä, niin sitä enemmän se rekonfiguroi aivojamme. Informaatioähky on tullut monen taudiksi.

Kristinuskossa jumala eli miltä odotetaan hyvää ja turvaudutaan on 'todellisuutta luova ja ylläpitävä pohjimmainen perusta'. Tätä perustaa kutsutaan Jumalaksi isolla alkukirjaimella. Raha, nautinnot ja teknologia ovat osia Jumalan luomasta todellisuudesta, mutta jos ihmisen pohjimmainen odotus ja luottamus kohdistuu näihin, niin ihminen uskoo epäjumaliin.

Egalitarismi

Olen kuullut että, sosialismin tavoitteena on luoda (1) egalitaristinen yhteiskunta.

Tasa-arvo on kannatettava asia ja moni muukin kuin sosialisti tahtoisi tasa-arvoisen yhteiskunnan. Tämän tahtomisen lisäksi, sosialisti uskoo, että egalitaristinen yhteiskunta (2) on mahdollista luoda ja (3) ihminen voi luoda sen. Esimerkiksi oikeistolainen voi haluta tasa-arvoista yhteiskuntaa, mutta ei pidä sitä mahdollisena, vaan utopistisena haaveena.

Tätä sosialistien haavetta luoda egalitaristinen yhteiskunta on hyvä verrata kristinuskoon. Kristitty myös haaveilee tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja uskoo sen olevan mahdollinen. Kuitenkin kristitty eroaa sosialistista siinä, että tasa-arvoisen yhteiskunnan luoja ei ole ihminen vaan Jumala. Toisessa Tulemisessa Kristus perustaa tasa-arvoisen yhteiskunnan ja Jumalan valtakunnassa statusta voi saada vain olemalla toisten palvelija. Usko ihmiseen tasa-arvon luojana on kyseenalainen, koska ihminen helposti hakee ensisijaisesti etua itselleen ja ryhmälleen. Ihminen ei ole vapaa kateudesta eikä laiskuudesta, mikä asettaa esteitä sosialismin onnistumiselle.

Egalitarismin tavoittelu ei varmasti tule loppumaan lähi-aikoina, mutta kuinka luoda egalitaristinen yhteiskunta? Itse epäilen, että syy miksi sosialismi pohjoismaissa onnistui paremmin kuin misssään muussa maassa oli se, että pohjoismaissa luterilainen kirkko oli opettanut vuosisatoja, että ihminen on perisyntinen. Ihmiset tiedostivat sen, että ihmisen perusluonne on korruptoitunut. Nykyisin voimme ajatella, että ihmistä korruptoi itsekkäät geenit.

Sosialismi on kuitenkin ajattelemisen arvoinen idea ja voimme miettiä, että tulisiko tekijänoikeuksia sosialisoida lyhyemmässä ajassa ja kuinka luoda egalitaristinen yhteiskunta, joka ottaa huomioon ihmisen korruptoituneen luonteen.

Jumala ja luonnonvalinta

Luonnonvalinta on evoluution avainmekanismi, jossa perinnölliset hyödylliset ominaisuudet runsastuvat ja haitalliset harvinaistuvat populaatiossa eri sukupolvien aikana. Luonnonvalinnassa on hyödyllistä erottaa seksuaalivalinta (sexual selection) ja ekologinen valinta (ecological selection). Karkeasti sanoen seksuaalivalinta viittaa kilpailuun parittelukumppaneista ja ekologinen valinta kattaa valintamekanismit ympäristöstä.

Miten Jumala toimii sitten luonnonvalinnassa? Minä en tiedä, mutta sen tiedän, että monet uskovat puhuvat usein Jumalan johdatuksesta aviopuolison luokse tai kuinka Jumala on auttanut erilaisessä hädässä. Uskovien puheissa tai kirjoituksissa usein kiitetään Jumalaa kuinka hän on antanut hyvän puolison tai auttanut löytämään hyvän työpaikan tai elinkeinon. Toisin sanoen Jumalaa kiitetään kuinka hän on toiminut seksuaalivalinnassa tai ekologisessa valinnassa.

Jos tämä ajatus laajennetaan kattamaan vuosimiljoonat, niin onko Jumala ohjannut eliöitä löytämään pariutumiskumppaneita ja ravintoa historian aikana? Jos näin on, niin minusta tämä on kuinka Jumala toimii luonnonvalinnassa. Löysimmekö me kumppanimme ja työpaikkamme sattumalta vaiko Jumalan johdatuksessa?

Mitä on uskonnonfilosofia?

Uskonnonfilosofiaa on sanottu filosofian osa-alueeksi, joka kysyy kysymyksia uskonnosta. Se keskittyy teemoihin, joihin voi kuulua mm. Jumalan olemassaolo ja ominaisuudet, uskonnon kieli, ihmeet, rukous, pahuuden ongelma ja kuinka uskomusjärjestelmät vuorovaikuttavat. Teemaa on vaikea rajata, jonka jokainen on voinut huomata myös Internettikeskusteluista. Siihen kuuluu teemoja, jotka kuuluvat myös moraalifilosofian, tietoteorian, logiikan, kielifilosofian ja muihin alueisiin. Uskonto on yleensä ottaen ilmiö, joka leikkaa monien muiden ilmiöiden kanssa ja on vaikea ajatella sellaista ilmiötä, jolla ei olisi mitään leikkauspintaa uskonnon kanssa.

Vaikka uskonnonfilosofia on akateeminen oppiaine, niin suurin osa sen harrastajista on amatöörejä, minä mukaanlukien. Tavallisin paikka uskonnonfilosofian harrastamiselle on Internetin keskustelufoorumit, joissa käydään hyvin monitasoista keskustelua.

Jos uskonnonfilosofian yrittäisi supistaa, niin se keskustelee useimmiten siitä, että onko uskonnollisella uskolla mitään järkiperäistä perustaa. Siinä ohella se voi keskustella, että jos usko enemmän tunnereaktio mysteerin kokemiselle, niin onko tämä tunnereaktio järjenvastainen vaiko järjen ulottumattomissa oleva asia? Tai ovatko yhteiskunnan uskonnolliset tavat järkeviä yhteisön koheesion takia vaiko painolasti yhteisön jäsenille?

Nykyisin näitä asioita sivutaan kun väitellään uskonnonopetuksesta kouluissa, uskonnollisten juhlien säilyttämisestä (esim. joulu) tai pitäisikö kirkon saada yhteisöveroista tukea toiminalleen, johon kuuluu mm. hautaustoimi.

Internetti on tuonut uskonnonfilosofisen keskustelun kaikkien ulottuville tavalla mikä ei ollut ennen mahdollista. Ja jumalkysymyksestä jokaisella tuntuu olevan mielipide, jota ei kaihdeta sanomasta julki anonyymisti.

Protestanteilla on ollut aina vaikea suhde uskonnonfilosofiaan syystä, että Luther ja Calvin eivät nähneet sitä tarpeellisena ja syyttivät usein katolisia teologeja liiasta filosofiasta. Jumalan toiseuden edessä ihmisjärki tuntuu impotentiltä penetroimaan syvemmälle.

Kuitenkin ihmisen maailmankatsomukselle on suunnaton merkitys sillä, että uskooko ihminen Jumalan olevan kaikkeuden luoja ja ylläpitäjä, joka vie ihmisen tuomiolle. Jumala, joka voi heittää kansakunnan historian roskakoriin ja viedä yksityisen ihmisen vastuuseen teoistaan on vaikuttava.

Vaikka ihminen ei uskoisi individualistiseen pelastukseen, niin Jumala, joka pyyhkii ihmissuvun pois maanpäältä ja jättää silti muutamia siemeneksi tulevaisuuteen on ajatuksia herättävä. Viime vuosien suosikkisarja "Battlestar Galactica" pyöri tämän teeman ympärillä.

Moni ateistikin varmasti ajattelee onko se järjellistä toivoa, että voiko ihmiskunta paeta maapallollta ennen kuin Aurinko paisuu punaiseksi jättiläiseksi tai voiko ihmiskunta paeta tämän universumin lämpökuolemaa. Se on varmasti humaania toivoa, että ihmiskunta voisi pelastua, mutta onko sille järkiperusteita? Jos ateisti laittaa toivon teknologiaan pelastajana, niin mikä estää sen, ettei teknologiaa käytetä ihmiskunnan tuhoamiseen paljon ennemmin kuin Auringon elämäkaari alkaa loppua?

Uskonnonfilosofiassa voidaan pohtia myös ylläolevia teemoja. Mihin ihminen laittaa toivonsa ihmiskunnan pelastuksesta ja mihin toivo perustuu on (lähes) kaikille relevantti kysymys.

Todistuksen taakka

Nettipalstojen uskontoväittelyissä usein törmää käsitteeseen 'todistuksen taakka'. Tällä tarkoitetaan, että väitteen esittäjän tulee antaa riittävä todistus tukemaan väitettä. 'Todistuksen taakka' on useimmille tuttu myös oikeuslaitoksekssa, jossa syyttäjän tulee perustella riittävän pitävästi rikossyyte.

Silloin tällöin näkee, että Internettiväittelyissä ateistit sanovat, että teisteillä on 'todistuksen taakka', jos he väittävät Jumalan olevan olemassa. Usein tämän jälkeen väittelystä tulee hupaisa, sillä jotkut teistit saattavat vaatia myös todistusta Jumalan olemassaolon negaatiosta.

Itsessään väite "Jumala on olemassa" on vaativa lause. Jumala, joka edustaa täydellistä toiseutta, ei ole samalla lailla olemassa kuin kirja kirjahyllyssä tai maitopurkki jääkaapissa. Väite on minusta samanlainen kuin esim. väite 'minuus on olemassa' tai 'todellisuus on olemassa'. Molempien olemassaolo on kyseenalaistettu jälkinietzscheläisessä maailmassa. Kuinka ihminen on olemassa neliulotteisessa avaruudessa, jota materia taivuttaa? Ihminen, joka itsekin koostuu alkeishiukkasista? Missä mielessä Matin ja Maijan rakkausdraama olemassa? Voisin ajatella, että usko Jumalaan on samanlainen rationaalinen perususkomus kuin ovat esimerkiksi usko minuuteen, todellisuuteen ja aisteihin. Tätä ajatusta on tukenut mm. Alvin Plantinga.

Toisaalta ajatellen, että teistin kuuluu vastata ateistin kysymykseen mihin teisti uskoo uskoessaan Jumalaan ja miksi uskoo. Mutta näiden kysymiseen ei tarvitse säilyttää kenenkään niskaan 'todistuksen taakkaa'.

Kristinuskosssa uskotaan Jumalaan. Lyhyt klassinen kuvaus Jumalasta voisi olla seuraava, joka on pohjautuu luterilaisiin Tunnustuskirjoihin.

'Jumala on ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassa, viisaudessa ja hyvyydessä. Jumala on kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä ja häneen ihminen voi turvautua kaikessa hädässä.'

Tämä on tärkeä osa, että Jumalaan voi turvautua kaikessa hädässä. Oli tämä hätä sitten omasta kuolemasta, läheisen esim. oman lapsen kuolemasta, tai mistä tahansa muusta hädästä. Jumalalta ihminen rukoilee turvaa ja selviytymistä itselleen ja läheiselleen. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala vastaisi heti tai sillä tavalla kuin uskova haluaisi. Kristitty luottaa kuitenkin siihen, että hän voi turvautua Jumalaan missä tahansa hädässä.

Vastaus kysymykseen miksi ihminen uskoo Jumalaan riippuu ihmisestä. Ateistilla on asiasta lukuisia käsityksiä ja niin on myös teisteillä. Jos asia pidetään helppona, niin vastaus on Jumalan ilmoitus (revelation). Kristinusko on ilmoitususkonto. Usko syntyy Jumalan ilmoituksen kuulemisesta. Se on Jumala, joka synnyttää ihmisessä uskon.

Itse jakaisin ilmoituksen seuraavasti

1. Privaatti- tai suorailmoitus. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on henkilökohtainen kokemus Jumalan ilmoituksesta. Tämän voisi laittaa vaikka seuraavasti:
1. Minun kokemukset ovat tosia.
2. Jos minulla on kokemus Jumalasta, niin Jumala on olemassa.
3. Minulla on kokemus Jumalasta.
4. Jumala on olemassa.

Termeistä voi olla eri mieltä ja siitä, että onko esim. ensimmäinen premissi vakuuttava. Mutta jos ihminen on ns. 'terveiden' kirjoissa, niin miksi ei hän voisi luottaa omiin kokemuksiinsa? Luotanhan minä omiin kokemuksiini monessa muussakin asiassa. On täysin turhaa alkaa väittelemään ateistin kanssa, jolla on jyrkkä asenne, että ihmisellä ei voi olla kokemuksia Jumalasta. Se, että ihmisellä on kokemus Jumalasta yhdistyy hänen muihin kokemuksiinsa ja hän rationalisoi ja harmonisoi kokemuksensa todellisuudesta omaksi maailmankatsomukseen. Tämä maailmankatsomus voi sisältää uskoa tuonpuoleisiin asioihin tai sitten ei. Uskon yhteisössä näitä kokemuksia Jumalasta voidaan kuvata Pyhän Hengen vaikutukseksi ja kuinka Jumala on synnyttänyt ihmisessä uskon Jumalaan. Raamattua tai yhteisön traditiota voidaan käyttää kokemusten selittämiseen.

2. Erityinen Ilmoitus. Tämä kattaa Jumalan ilmoituksen uskon yhteisölle. Se sisältää kristinuskossa:
1. Profeetat
2. Jeesuksen elämän maanpäällä.
3. Pyhät Kirjoitukset.

Lisäksi erityinen ilmoitus voisi sisältää persoonalliset kokemukset, mutta jaoin ne omaksi kategoriakseen eli privaatti- tai suorailmoitukseen. Uskonnosta riippuen pyhien kirjoitusten kokoelma voi olla eri. Kristinuskossa tärkein osa erityistä ilmoitusta on Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus, sillä kristinusko syntyi tämän mysteerin ympärille. Ihminen voi perustaa uskonsa sille, että uskon yhteisön saama erityinen ilmoitus on luotettavaa. Näistä asioista voidaan väitellä niitä tutkivien tieteiden sisällä. Yleensä ottaen kristityt ajattelevat, että Raamattu on luotettava ja riittävä opastus siihen, mitä ihmisen tarvitsee tietää Jumalasta ja Jumalan pelastussuunnitelmasta, vaikka Raamattu ei olisikaan luotettava kertoessaan asioista, jotka eivät liity pelastussuunnitelmaan.

3. Yleinen ilmoitus. Tätä voidaan kutsua myös luonnolliseksi teologiaksi. Yleinen ilmoitus tutkii epäsuoraa Jumalan ilmoitusta seuraavissa kategorioissa:
1. Fysikaalinen universumi
2. Ihmisyys ja ihmisen omatunto
3. Kaitselmus

Teologisesti ajatellen, yleistä ilmoitusta tutkii yleiset tieteet, mukaan lukien luonnontieteet ja humanistiset aineet. Filosofian avulla näiden tieteiden tuloksista voidaan epäsuorasti paljastaa jotain Jumalan äärettömyydestä. Näihin kuuluu klassiset argumentit ja niiden modernit versiot, mutta myös paljon uusia pragmaattisia argumentteja, jotka voivat olla esim. Pascalin vaa'an tapaisia argumentteja. Pragmaattisten argumenttejen oikeutus perustuu siihen, että jumalusko lisää ihmisen tai yhteisön elämän toimivuutta ja ihminen tai yhteisö voi paremmin jos Jumalaan luotetaan.

Yhteenvetona sanoisin, että yksittäinen ihminen voi antaa eri tavalla rationalisoituja vastauksia miksi uskoo Jumalaan. Yksi voi sanoa, että usko Jumalaan on sinällään rationaalinen perususkomus, toinen voi sanoa, että luottaa kokemuksiinsa Jumalasta, kolmas sanoo, että yhteisö on oikeassa luottaessaan Jumalaan. En sano, että kaikkien uskovien tarvitsee rationalisoida uskoaan Jumalaan, mutta jos me aiomme kertoa uskostamme Jumalaan muille, niin asiaa on hyvä pohtia.

Mitä kristinusko on?

Usko ja Rukous-foorumilla oli kerran keskustelu aiheesta, mitä vastata avaruusolennon kysymykseen "Mitä kristinusko on?" alle viidentoista rivin vastauksella.

Jälkikristillisessä maassa on hieman sama tilanne, joten vastausta on hyvä miettiä. Tuossa on kooste muutamista ketjun vastauksista.

"Kristityt uskovat, että 'on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä'. Tämä Jumala on osoittanut olevansa persoona erityisen ilmoituksen kautta.

Erityisen ilmoituksen perusteella, me uskomme, että Kolmiyhteinen Jumala on luonut maailman. Jumala on luonut ihmisen Jumalan kuvan kaltaiseksi, mikä tarkoittaa, että ihminen on järjellinen olento. Syntiinlankeemuksen vuoksi yhteytemme Jumalaan on kuitenkin katkennut. Niinpä Jumala valitsi erään kansan; oli dialogisessa yhteydessä tämän kansan kanssa, lopulta hän tuli itse ihmiseksi ja antoi itsensä äärimmäisen rakkauden osoitukseni ihmisille. Ihmiset tekivät syntiä, tappoivat hänet ja hän nousi kuolleista. Tämän Jumalan äärimmäisen itsensäantamisen vuoksi me kaikki voimme olla yhteydessä Jumalaan hänen lahjansa kautta. Kristinusko syntyi ylösnousemuksen mysteerin ympärille ja me yhä todistamme, että Kristus on ylösnoussut."

Ehkä joku on eri mieltä, mutta omasta mielestäni tuo vastaus saavuttaa kristinuskon ytimen.