Nettipalstojen uskontoväittelyissä usein törmää käsitteeseen 'todistuksen taakka'. Tällä tarkoitetaan, että väitteen esittäjän tulee antaa riittävä todistus tukemaan väitettä. 'Todistuksen taakka' on useimmille tuttu myös oikeuslaitoksekssa, jossa syyttäjän tulee perustella riittävän pitävästi rikossyyte.
Silloin tällöin näkee, että Internettiväittelyissä ateistit sanovat, että teisteillä on 'todistuksen taakka', jos he väittävät Jumalan olevan olemassa. Usein tämän jälkeen väittelystä tulee hupaisa, sillä jotkut teistit saattavat vaatia myös todistusta Jumalan olemassaolon negaatiosta.
Itsessään väite "Jumala on olemassa" on vaativa lause. Jumala, joka edustaa täydellistä toiseutta, ei ole samalla lailla olemassa kuin kirja kirjahyllyssä tai maitopurkki jääkaapissa. Väite on minusta samanlainen kuin esim. väite 'minuus on olemassa' tai 'todellisuus on olemassa'. Molempien olemassaolo on kyseenalaistettu jälkinietzscheläisessä maailmassa. Kuinka ihminen on olemassa neliulotteisessa avaruudessa, jota materia taivuttaa? Ihminen, joka itsekin koostuu alkeishiukkasista? Missä mielessä Matin ja Maijan rakkausdraama olemassa? Voisin ajatella, että usko Jumalaan on samanlainen rationaalinen perususkomus kuin ovat esimerkiksi usko minuuteen, todellisuuteen ja aisteihin. Tätä ajatusta on tukenut mm. Alvin Plantinga.
Toisaalta ajatellen, että teistin kuuluu vastata ateistin kysymykseen mihin teisti uskoo uskoessaan Jumalaan ja miksi uskoo. Mutta näiden kysymiseen ei tarvitse säilyttää kenenkään niskaan 'todistuksen taakkaa'.
Kristinuskosssa uskotaan Jumalaan. Lyhyt klassinen kuvaus Jumalasta voisi olla seuraava, joka on pohjautuu luterilaisiin Tunnustuskirjoihin.
'Jumala on ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassa, viisaudessa ja hyvyydessä. Jumala on kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä ja häneen ihminen voi turvautua kaikessa hädässä.'
Tämä on tärkeä osa, että Jumalaan voi turvautua kaikessa hädässä. Oli tämä hätä sitten omasta kuolemasta, läheisen esim. oman lapsen kuolemasta, tai mistä tahansa muusta hädästä. Jumalalta ihminen rukoilee turvaa ja selviytymistä itselleen ja läheiselleen. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala vastaisi heti tai sillä tavalla kuin uskova haluaisi. Kristitty luottaa kuitenkin siihen, että hän voi turvautua Jumalaan missä tahansa hädässä.
Vastaus kysymykseen miksi ihminen uskoo Jumalaan riippuu ihmisestä. Ateistilla on asiasta lukuisia käsityksiä ja niin on myös teisteillä. Jos asia pidetään helppona, niin vastaus on Jumalan ilmoitus (revelation). Kristinusko on ilmoitususkonto. Usko syntyy Jumalan ilmoituksen kuulemisesta. Se on Jumala, joka synnyttää ihmisessä uskon.
Itse jakaisin ilmoituksen seuraavasti
1. Privaatti- tai suorailmoitus. Tämä tarkoittaa, että ihmisellä on henkilökohtainen kokemus Jumalan ilmoituksesta. Tämän voisi laittaa vaikka seuraavasti:
1. Minun kokemukset ovat tosia.
2. Jos minulla on kokemus Jumalasta, niin Jumala on olemassa.
3. Minulla on kokemus Jumalasta.
4. Jumala on olemassa.
Termeistä voi olla eri mieltä ja siitä, että onko esim. ensimmäinen premissi vakuuttava. Mutta jos ihminen on ns. 'terveiden' kirjoissa, niin miksi ei hän voisi luottaa omiin kokemuksiinsa? Luotanhan minä omiin kokemuksiini monessa muussakin asiassa. On täysin turhaa alkaa väittelemään ateistin kanssa, jolla on jyrkkä asenne, että ihmisellä ei voi olla kokemuksia Jumalasta. Se, että ihmisellä on kokemus Jumalasta yhdistyy hänen muihin kokemuksiinsa ja hän rationalisoi ja harmonisoi kokemuksensa todellisuudesta omaksi maailmankatsomukseen. Tämä maailmankatsomus voi sisältää uskoa tuonpuoleisiin asioihin tai sitten ei. Uskon yhteisössä näitä kokemuksia Jumalasta voidaan kuvata Pyhän Hengen vaikutukseksi ja kuinka Jumala on synnyttänyt ihmisessä uskon Jumalaan. Raamattua tai yhteisön traditiota voidaan käyttää kokemusten selittämiseen.
2. Erityinen Ilmoitus. Tämä kattaa Jumalan ilmoituksen uskon yhteisölle. Se sisältää kristinuskossa:
1. Profeetat
2. Jeesuksen elämän maanpäällä.
3. Pyhät Kirjoitukset.
Lisäksi erityinen ilmoitus voisi sisältää persoonalliset kokemukset, mutta jaoin ne omaksi kategoriakseen eli privaatti- tai suorailmoitukseen. Uskonnosta riippuen pyhien kirjoitusten kokoelma voi olla eri. Kristinuskossa tärkein osa erityistä ilmoitusta on Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus, sillä kristinusko syntyi tämän mysteerin ympärille. Ihminen voi perustaa uskonsa sille, että uskon yhteisön saama erityinen ilmoitus on luotettavaa. Näistä asioista voidaan väitellä niitä tutkivien tieteiden sisällä. Yleensä ottaen kristityt ajattelevat, että Raamattu on luotettava ja riittävä opastus siihen, mitä ihmisen tarvitsee tietää Jumalasta ja Jumalan pelastussuunnitelmasta, vaikka Raamattu ei olisikaan luotettava kertoessaan asioista, jotka eivät liity pelastussuunnitelmaan.
3. Yleinen ilmoitus. Tätä voidaan kutsua myös luonnolliseksi teologiaksi. Yleinen ilmoitus tutkii epäsuoraa Jumalan ilmoitusta seuraavissa kategorioissa:
1. Fysikaalinen universumi
2. Ihmisyys ja ihmisen omatunto
3. Kaitselmus
Teologisesti ajatellen, yleistä ilmoitusta tutkii yleiset tieteet, mukaan lukien luonnontieteet ja humanistiset aineet. Filosofian avulla näiden tieteiden tuloksista voidaan epäsuorasti paljastaa jotain Jumalan äärettömyydestä. Näihin kuuluu klassiset argumentit ja niiden modernit versiot, mutta myös paljon uusia pragmaattisia argumentteja, jotka voivat olla esim. Pascalin vaa'an tapaisia argumentteja. Pragmaattisten argumenttejen oikeutus perustuu siihen, että jumalusko lisää ihmisen tai yhteisön elämän toimivuutta ja ihminen tai yhteisö voi paremmin jos Jumalaan luotetaan.
Yhteenvetona sanoisin, että yksittäinen ihminen voi antaa eri tavalla rationalisoituja vastauksia miksi uskoo Jumalaan. Yksi voi sanoa, että usko Jumalaan on sinällään rationaalinen perususkomus, toinen voi sanoa, että luottaa kokemuksiinsa Jumalasta, kolmas sanoo, että yhteisö on oikeassa luottaessaan Jumalaan. En sano, että kaikkien uskovien tarvitsee rationalisoida uskoaan Jumalaan, mutta jos me aiomme kertoa uskostamme Jumalaan muille, niin asiaa on hyvä pohtia.
No comments:
Post a Comment