Uskon ja teologian eroista

Ihmisen usko on pääsääntöisesti luottamusta Jumalaan. Teologia on taas puhetta Jumalasta, mutta myös puhetta uskosta.

Kristinuskon teologia perustuu Raamattuun ja kirkkoisien teksteihin. Erityisesti Raamattu, mutta myös kirkkoisien oletetaan olevan luotettavia pelastusta koskevissa asioissa. Tämä on aksiooma, josta lähdetään liikkeelle kristinuskon teologiassa ja sitten näitä tekstejä pohditaan, kritisoidaan ja kontekstualisoidaan nykyhetken ongelmiin. Henkilökohtaisesti olen sitä vastaan, että Raamattu irrotettaisiin irti kirkkoisistä. Ne olivat kirkkoisät, jotka käyttivät Raamatun kirjoja ja kirjeitä ennen kuin ne kanonisoitiin. Kirkkoisät antavat paljon ajattelun vapautta ja niin Martti Luther kuin myös Jean Calvinkin viittasivat usein kirkkoisiin.

Kristityn ihmisen usko voi olla hyvin hahmotonta, luottamusta Taivaan Isään, mutta teologia ei ole hahmotonta vaan siinä pureskellaan luotettaviksi koettuja tekstejä yhä uudestaan. Teologiton uskonto ei ole tavoittelemisen arvoinen asia, koska se helposti johtaa kultteihin, joita johtaa karismaattinen johtaja. Teologia auttaa säätelemäään kuinka puhua pelastavasta uskosta ja antaa sanat ja kieliopin hahmottomalle uskolle.

Lutherin sanoin kirkkoisien tekstejä pureskellaan ja niistä syljetään pois se aines, joka on mädäntynut. Teologia vaatii töitä ja se vaatii myös uskoa, mutta se teologia ei perustu uskovan sisäisiin tuntemuksiin. Kirkkoisien tekstit ovat nykyisin kaikkien ulottuvilla Internetissä ja ihmisten ei tarvitse arvuutella, miten antiikin ajan kirkko puhui Jumalasta ja uskostaan jo ennen kuin Raamattu oli kanonisoitu.